Aloitin levareiden väärinkäytön paremman tekemisen puutteessa joskus viime vuosituhannen loppupuolella uhrattuani vuoden elämästäni Gabber-teknolle. Kun olin havainnut sekalaisen Dj-pätemisen mitättömän vaikutuksen jo valmiiksi olemattomaan katu-uskottavuuteen hankkiuduin eroon turhista toiveista ja erikoistuin nopeasti drum & bassiin, jonka parissa viihdyin kolmisen vuotta. Tämän surkuhupaisan episodin loppuvaiheessa törmäsin sattumalta erääseen Scratch Pervertsin remixiin ja loppu on itseriittoisen perseilyn historiaa. Mielenkiinto junkkaan lieveilmiöineen katosi ja ennen vieroksuttanut hiphoppi, etenkin levarismikulttuuri helmasynteineen alkoi kiinnostaa. Täysi vihkiytyminen levarisminörttiyteen ja siitä seuranneet epätoivon vimmalla sisällä treenatut, auringottomat kesät poikivat vuosien varrella kiinnityksiä useisiin markan ja kahden markan rokki/pop bändeihin, mutta varsinaiset räppitouhut eivät kiinnostaneet ennen kuin löysin itseni vakituisena jäsenenä Hannibalin ja Sopan keikkakokoonpanosta. Suunnitelmat "Pahat Viinit"-yhtyeen kokoamiseksi olivat jo alulla eikä mennyt kauan kun ydinporukka oli kasassa. Vuoden 2007 vaihteessa pystytimme Joku Roti Recordsin ja nyt on jopa omaa ontuvaa tuotantoa sisältävä esikoisjulkaisukin purkissa (kiitokset tästä herra Audion kärsivällisyydelle). Kaiken yllä kirjoitetun tilapäisenä kulminaationa häärään nyt levypellen lisäksi JRR:n sihteerin (feminiini titteli, jota en häpeä)sekä netti- ja oheistuotevastaavan roolissa. Se, onko kaikki tämä kaikkien niiden tuhottujen miksereiden (4), kroonisen jännetupin ja albiinoa lähentelevän ihonvärin arvoista jää nähtäväksi...
Kotikaupunki: Tampere, vihattu ja rakastettu.
Toimenkuvani: Yleinen perseily ja äpäröinti. Joskus ne antaa levareihinkin koskea.
Julkaisut, joissa olen mukana: Lukuisia bändien demoja ja E.P:itä (mm. Killpretty, Aine, Jamcracker), vierailuja muutaman kokoonpanon levyllä, Headz In The Mix vol.1 Hank Holidayn kanssa, hommat Hannibalin ja Sopan sekä Pahojen Vinettojen kera ja pari miesvoittoiselle fetissialakulttuurille suunnattua taideteosta (aina ei musiikki maksa vuokraa).
Vaikuttajat: HipHop aina ysäristä eteläsoundiin (Dj Screw ja koko Screwed Up Click, Devin the Dude, UGK...), sahaajanörteistä mainittakoon A-Trak, Q-Bert, Shortkut, Revolution, Dj Shadow, Cut Chemist, Executioners, Scratch Perverts ja Allies. Tämän lisäksi ikonit Matti Nykänen ja Pate Mustajärvi vaikuttavat ratkaisuihini jollain monimutkaisella, ammattiauttajien saavuttamattomalla tavalla.
Paras musiikki: Vaikka tämä kornilta kuulostaakin niin kaikki sellainen, jossa epämusiikilliset arvot eivät määrää ulosantia täysin. Vanhempi Houston-soundi ja tietyt ug-sällit tulee aina toimimaan ja kirjoitushetkellä mm. Young Jeezyn, Devinin, Clipsen sekä Lil' Waynen & Birdmanin uudet pökäleet miellyttivät räppipuolella. Muuten eklektiivisyyden hengessä maistuu mm. Bloc Party, RATM, Nick Cave, SOAD, Mew, Carpark North, Incubus, lähestulkoon kaikki Ninja Tune-matsku ja drum & bass pienissä erissä. Myönnettäköön vielä että erään Tim Mosleyn takia on pari MTV-artistiakin alkanut vaarallisesti viehättää...
Paskin musiikki: Nopeasti vastattuna aivoton, loppuun asti valmiiksi jauhettu liukuhihnasonta, "Kuin sieniä sateella" -metodilla kasvava pandarock/glam-genre, pipohevi, kaikki Idols/Popstars-akselin tuotokset ja yleisesti ottaen kaikki väkisin tankeroenglannilla väännetyt proggikset. Lista kokonaisuudessaan on aivan liian pitkä, mutta kirjoitettaessa kotimaan alati kasvavan kakkalistan erikoismaininnat sai Jann Wilde & Rose Avenue, Sunrise Avenue ja pysyvät kestosuosikit Beats & Styles sekä Kana.