Tais sedän kitarasta alkaa ja 15 vuotta myöhemmin ostin kesätyörahoilla rummut. Joskus 1994 aloin soittelemaan Iven ja Vilun kanssa. Perustettiin bändi nimeltä Muggles. Aika äkkiä Hannibalikin kokeili laulajan taitoja meidän kanssa. Hyvin hän se meni, mutta kovastin sitä halutti viedä juttua räppiin päin. Siinäpä sitten kerran Kolpeneelta kävellessämme vakuutuimme, että räppibändi oikeilla soittimilla soitettuna olisi kyllä jotain. Ja niin erilaisten kuvioiden jälkeen Tulenkantajat sai alkunsa. Tulenkantajat muutti Tampereelle, minä jäin rannalle ruikuttamaan(oli oikeita velvollisuuksia), mutta äkkiäpä meillä oli uus pumppu kasassa. Nimittäin: NUORET HERRAT. Sillä bändillä tehtiin mukavia keikkoja ja mitä hurjimpia jammailusessioita. Välillä ei yöt eikä aamut riittänyt, niin paljon oli ilmaistava itseä ja kosmisia tuulia. Kyllä se vaan välillä pärhähteli. Sitten sekin porukka levisi ympäri Suomea. Soiteltiin kuiteskin aina välillä. Hyvä niin, että into kuites säilyi niin voimakkaana, että tuli lähdettyä tähän Pahat Viinit -bändiin. Mukavaa on ollut ja tullee varmasti jatkossakin olemaan. Myytäs nyt vaan muutama levy.
Kotikaupunki: Roi Town. Siellä synnyin sekalaisten tähtien alle. 1976 lohikäärmeellä tais uudenvuoden juhlat venähtää maaliskuulle asti.
Toimenkuvani: Minähän siis teen bändissä lähes kaikkee, mutta erityisesti. Testaan tavaran, myyn tavaran, ostan tavaran, lainaan tavaran, perin tavaran. Sitten on vielä tuo autolla ajo ja tankkaus. Lyömäsoittimiakin keikoilla soitan. Olis mulla vielä pari muutakin jobia täsä tehtävänä, mutta antaapi olla tällä kertaa.
Julkaisut, joissa olen mukana: Olen soittanut kaikilla Muggles-demoilla ja vielä Tulenkantajien ekalla sinkulla. Sit sain siitä kenkää ja alettiin äänittelemään Nuoret Herrat -demoja. Paljon hyvää matskua kyllä tuli.
Vaikuttajat: Siihen, että tekee tälläistä mussiikkia on kyllä eniten vaikuttanut P-funk matsku. Kaiholla muistelen sitä uskoontulomeininkiä kun Standing on the verge of getting it on kolahti. Taisi olla 95 tai 96. I was so high. Kyllä se muukin rytmimusiikki kolahteli. Iron Maidenista olen tykännyt aina. Kaikki alkoi painajaisesta, jota näin 7-vuotiaana The Number Of The Beastin levyn kannesta. Tapahtui jonkin sortin katharsis ja rakastuin bändiin.
Paras musiikki: Eiköhän tuo äskenen anna viisaimmille vihiä mistä pidän. Tykkään mie kovasti räpäytyksestäkin. Devin the Dude kolahti viimeksi kyseisestä genrestä.
Paskin musiikki: Sitähän löytyy. Tämä jenkkicollegerokki on aivan kaameeta. Hyi helvete. Kyllä toi jenkki-R &B:kin on alkanut vituttaan. Eikä pidä unohtaa ruottalaista superpaskapoppia.